Koeviikko lähenee uhkaavasti

Huomenna alkaa koeviikko psykologian kokeella. Siihen oon lukenu jo kohtuu hyvin. Toisin kuin tän viikoiseen esseeseen. Ja seuraavalla viikolla jatkuu lopuilla aineilla. Ens viikosta tulee tiukka kun on koeviikon lisäksi teoriatunteja iltaisin ja muita sovittuja menoja.

Ens viikkoa odotan myös mielenkiinnolla, sillä silloin on ensimäinen ajotunti. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Toivottavasti menee hyvin.

Aivan kuin ei muuten olisi tarpeeksi tekemistä aijon ehtiä lauantaina käymään Rukalla viettämässä tän vuoden ekan laskupäivän.

Mulla ei oo menny oikein putkeen nää viime viikkojen leipomotunnit. Yhellä kerralla pikkuleivistä lensi puolet uunin pohjalla. Mitä tästä opin, paista kevyet asiat arinauunissa tai käytä painoja pellillä. Sit jostain älynväläyksestä johtuen pakastin voitaikinan, jota oli pitänyt pystyä käyttämään parin päivän päästä. Tietäähän sen, se oli umpijäässä eikä siitä tehtyny sinä päivänä yhtikäs mitään. Kaiken huipuksi omenahyveiden päälle tulevan kuuma marengin sokeri kiteyty KOLMESTI! Syy oli kylläki sokerin epäpuhtauksissa eikä minuasa. Sit annettiin periksi ja tehtiin tavallinen marenki. Lopputulos oli kuitenkin maistuva. Alkuvuodesta tehdyt tomaattileivätkin onnistuivat, että kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.

Äikän puhe ja autokoulu

Viime viikolla oli äikän tunnilla argumentoiva puhevuoro. Aihe oli vapaa, itse kerroin kaksoistutkinnon "pimeästä" puolesta, siitä mistä alkuinfoissa ei puhuttu. Lukulomattomuudesta, valinnaisten pois jäännistä ja muista vähemmän hohdokkaista puolista. Omaan puheeseeni olen aikas tyytyväinen, yhden asian unohdin sanoa vaikka lunttilapussa se lukikin. Nyt vain odotetaan arviointia.

Autokouluunkin menin samalla viikolla ensimmäisen kerran ja nyt takana on seittemisen teoriatuntia. Maagisen kahdeksantoista vuoden iän saavutan huhtikuun loppupuolella. Muutaman viikon päästä pitäs ratin taaksekin päästä. Pakko myöntää, että jännittää ja paljon.

Lukiosta ja sieltä tulevien läksyjen takia on tullut vietettyä useita tunteja kirjastossa niitä tehden. Jostain syystä saan siellä enemmän aikaan kuin kotona. Lämpötila on kotona parempi, ei tarvi takki päällä palella.

Koulua, töitä, matkakuumetta ja muita kuulumisia

Se ois vuosi 2014! Ja tammikuu vaikka ulkona ei kyllä siltä näytä, ruoho on vihreää ja linnut laulaa. Jospa ens yönä menis oikeesti pakkasen puolella niin ku säätiedotus on luvannu. Ja lumikaan mua haittais...

Koulussakin on pyörähtäny arki käyntiin joululoman jälkeen ja sen kyllä huomaa (lukio)läksyjen määrästä, ei oo vapaa-ajan vietto ongelmia. Myös tätä kirjoitan samalla ku teen läksyjä. Hups...

Motivaation puutteeseenkin löysin syyn, mutten apua. Ei opiskeleminen ole kovin palkitsevaa. Joo, onhan se kiva kun kokeesta tulee kiitettävä tai kakku on täydellisempi kuin koskaan (tätä ei kyllä oo vielä tapahtunut). Töissä käymiseen motivaationi on aivan toinen. Onko parempaa motivaattoria kuin positiivinen palaute ja iloisena kaupasta poistuva asiakas? Ehkä tämä auttamisen halu on yhtenä syynä sille miksi en aijo hakea leipurin/kondiittorin töitä. Tietysti jos on töissä jossain missä tehdään tilaustöitä, saa asiakkaan onnelliseksi, mutta pääseekö sitä näkemään kun vääntää jo uutta tuotetta. Mielummin olen se joka näkee asiakkaan hymyn tuottetta hakiessa.  Aina hymyä ei saa, vaan saa haukut asiasta johon ei ole osaa eikä arpaa, mutta se on vaa on niin enkä jaksa taikka halua antaa sen haitata mun elämää.

Kaiken huipuksi mulla on vielä aivan julmetun kovamatkakuume. Sillä tää lumen puute saa mut vaan haluamaan enemmän ja enemmän laskettelemaan. Rupesin jopa katsomaan reissua Åreen, Ruotsin Alpeille. Alueella sata rinnettä ja pituuttakin alkaa olemaan soppelisti. Eihän se ois sama ku Alpit, mut vähä sinne päin. Tänään vielä ystäväni alkoi miettiä, että lähettäs reilaamaan Eurooppaan valmistumisen jälkeen. Jos mulla ois rahaa (ja aikaa), nii oisin valmis lähtemään reissuun vaikka samantien. Toisiaan tuntuu, että vois lähtä vaa junalla johonki huvin vuoksi. Musta junalla kivoin matkustaa. En tiiä miks, mut junissa on sitä jotain. Ehkä se on vapauden tunne, voi vaa istua ja katella maisemia ja kävellä junan pitkää käytävää ja tuntea kaarteet ja kiihdytykset.