Se ois vuosi 2014! Ja tammikuu vaikka ulkona ei kyllä siltä näytä, ruoho on vihreää ja linnut laulaa. Jospa ens yönä menis oikeesti pakkasen puolella niin ku säätiedotus on luvannu. Ja lumikaan mua haittais...
Koulussakin on pyörähtäny arki käyntiin joululoman jälkeen ja sen kyllä huomaa (lukio)läksyjen määrästä, ei oo vapaa-ajan vietto ongelmia. Myös tätä kirjoitan samalla ku teen läksyjä. Hups...
Motivaation puutteeseenkin löysin syyn, mutten apua. Ei opiskeleminen ole kovin palkitsevaa. Joo, onhan se kiva kun kokeesta tulee kiitettävä tai kakku on täydellisempi kuin koskaan (tätä ei kyllä oo vielä tapahtunut). Töissä käymiseen motivaationi on aivan toinen. Onko parempaa motivaattoria kuin positiivinen palaute ja iloisena kaupasta poistuva asiakas? Ehkä tämä auttamisen halu on yhtenä syynä sille miksi en aijo hakea leipurin/kondiittorin töitä. Tietysti jos on töissä jossain missä tehdään tilaustöitä, saa asiakkaan onnelliseksi, mutta pääseekö sitä näkemään kun vääntää jo uutta tuotetta. Mielummin olen se joka näkee asiakkaan hymyn tuottetta hakiessa. Aina hymyä ei saa, vaan saa haukut asiasta johon ei ole osaa eikä arpaa, mutta se on vaa on niin enkä jaksa taikka halua antaa sen haitata mun elämää.
Kaiken huipuksi mulla on vielä aivan julmetun kovamatkakuume. Sillä tää lumen puute saa mut vaan haluamaan enemmän ja enemmän laskettelemaan. Rupesin jopa katsomaan reissua Åreen, Ruotsin Alpeille. Alueella sata rinnettä ja pituuttakin alkaa olemaan soppelisti. Eihän se ois sama ku Alpit, mut vähä sinne päin. Tänään vielä ystäväni alkoi miettiä, että lähettäs reilaamaan Eurooppaan valmistumisen jälkeen. Jos mulla ois rahaa (ja aikaa), nii oisin valmis lähtemään reissuun vaikka samantien. Toisiaan tuntuu, että vois lähtä vaa junalla johonki huvin vuoksi. Musta junalla kivoin matkustaa. En tiiä miks, mut junissa on sitä jotain. Ehkä se on vapauden tunne, voi vaa istua ja katella maisemia ja kävellä junan pitkää käytävää ja tuntea kaarteet ja kiihdytykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti