Käpykakku

Rommileivoiksista, kuten myös muistakin leivoksista, jää aina kantteja, jotka halusin nekin hyötykäyttää hävikin pienentämiseksi, ja tehdä niistä käpykakun. Käpykakkuja olen jo usea vuoden syönyt, sillä äitini aina haluaa käpykakun äitienpäivänä. Kanttien lisäksi massaan murensin yhden, liian pieneksi jääneen, sokerikakkupohjan. Täytteenä oli marmeladia ja kermaa.

Leivoksia

Kinuskirivileivokset

ovat aika perinteisiä leivoksia, joihin tulee sisälle marmeladia ja kermaa. Päälle laitettaan kinuskia ja kermavaahtoa sekä reunoille paahdettuja mantelilastuja. Oikein hyviä olivat, ihanan makeita tälläiselle sokerihiirelle.



KInuskileivos

 

 

 

 

 

Rommileivokset

eivät nimensä mukaisesti sisällä aitoa rommia vaan pelkkää rommiaromia. Täyte olisi mielestäni parempaa ilman rommia.

 

 

Pohjina käytin tummia vetopohjia, ja kostutin ne rommimaustetulla kostutusvedellä.

 

 

Välissä on sachertäyttettä rommiaromilla sekä aprikoosimarmeladia.

Kuorruttaminen sujui hyvin siihen nähden, että se oli ensimmäinen kertani. Muutaman kerran piti leivos onkia suklaa-astista tai täydellisesti kuorrutattu leivos tipahtaa väärinpäin pöydälle.

Leivokset olivat pakastimessa ennen kuorruttamista.



 

Ei mee aina ihan putkeen...

 

Täytekakkuja

Oisin voinut pelkästään pursottaa nuita reunoja...

Harjoiteltavaa kyllä nuissa kaikissa kakuissa vielä on.

Korvapuusteja, korvapuusteja

Elokuun puolivälissä oli aika tehdä korvapuusteja ensimmäistä kertaa sitten viime kevään pääsykokeen. Tekotapa erosi kokeesta siten, että kahden litran pullataikina kaulitiin kerralla ja levitettiin koko pituudeltaan pöydälle.

 

Taikina

Tulihan niitä aika monta...

 

 

Sata kappaletta korvapuusteja jäi odottamaan kylmiöön seuraavaa päivää ja paistoa.

 

Osa kuitenkin paistettiin ja syötiin vietiin myymälään.

Hiukan löysännäköinenhän tuosta tuli, mutta eipä ainakaan kaatunut.

Tanskalaisia, tanskalaisia

Tanskalaiset viinerit, läskeilyn multihuipentuma. Puolen litran taikinaan tulee yli kilo margariinia, mutta jokaisella asialla on se valoisampikin puoli. Näiden viinereiden taikinaan tulee vain vähän sokeria. Sokerisuus tuleekin täytteistä, ettei näitä kyllä terveellisiksi voi väittää.

Lehtevyys oli ainakin kunnossa.

Vaniliinikreemiä keskelle, aivan liian vähän mun makuun

Kaikki kulmat taitetaan keskelle, kuin joulutortuissa, mutta ilman sakaroiden leikkausta.

Siistin leipurin siisti työpiste...

 

Nostatuksen jälkeen laitetaan marmeladia keskelle ja viimeisteillään stroisselilla.

 

 Lopputulos on maukas, eikä lehtevyytensä vuoksi maistu ollenkaan niin rasvaiselta kuin voisi kuvitella.

Miten tässä näin kävi?

Viime keväänä luulin tehneeni elämäni rumimmat pullapitkot, mutta sitten tuli syksy ja tein vielä hirveämmät pitkot. Mutta pohjalta on vain yksi suunta, ja se on ylöspäin eli ensi kerralla paremmin.

 

Eihän tuossa pitkossa ole muita virheitä kuin mukuroiden määrä ja epätasaisuus.

 

Ei mennyt toi päiden yhdistys ihan putkeen.

 

Mutta joka tapauksessa, joku nekin pitkot taisi ostaa, toivottavasti.